Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta kaikkea on maistettava
-se on meidän perheen ruokasääntö.

Vuosi taisi olla 2002 ja olin 3-kymppinen, kun maistoin eka kerran työpaikkani pikkujouluissa lanttulaatikkoa ja se olikin sitten menoa... Aina sitä ennen oli ihmetellyt sitä kuinka äitini voi syödä sitä, sehän haisikin ihan hirveälle. Oman perheeni kanssa teen samaa,  "maista nyt pikkuisen" lause tulee sanottua usein varsinkin joulun alla. Viime jouluna sinnikkyys palkittiin ja Essi suostui maistamaan lanttulaatikkoa ja se oli sitten menoa hänenkin kohdalla :) Nyt lanttu on eksynyt minun ja Essin arkipäivän ruokiin suht useasti.  

Essi oli ostanut töissä itselleen Kokkikartanon pannupihvi ja juuresmuusi -aterian ja siitä se taas lähti. Porkkanaa meillä on usein perunamuusin seassa, mutta nyt päätimme kokeilla piilottaa sinne myös lanttua. Alex maistoi, samoin Elle, Emilia, hännänhuippuna Mikki ja kaikki piti siitä.
N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202017-03-06%20kell
Nykyään meillä ei syödä tavallista perunamuusia juuri ollenkaan, lapsetkin kysyvät aina, että onko siellä äiti sitä lanttua. "Lihana" saatetaan laittaa paistettua pekonia tai jauhelihapihvi -kaikki käy.
N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202017-03-06%20kell

P.S. Meillä on muuten uusi ylioppilas :) Vaikkei siitä nyt epäilystä ollutkaan ;)